SISUSTUS JA TRENDIT

Riitta Koskisen väitöstutkimus Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröderin suunnittelemista kartanoista ja virkataloista nostaa Schröderin poikkeuksellisen merkittäväksi toimijaksi vapauden ajalla. 

KM Riitta Koskisen väitöstutkimus paljastaa paljon ennen tuntematonta tietoa 1700-luvun säätyläisrakentamisesta. Turun kaupunginarkkitehtina vuosina 1756-1789 toimineen muurarimestari C. F. Schröderin laaja vaikutus aikakautensa rakentamiseen on ollut tunnettu, mutta Koskisen tutkimuksesta selviää nyt tarkalleen mitä Schröder suunnitteli ja rakensi – ja miten.

Koskisen tutkimuksen keskiössä ovat olleet Schröderin rakentamat kartanot, joista suurin osa on arkkitehtuurihistoriamme avainkohteita, muun muassa Fagervik, Teijo, Viksberg, Mustio ja Mynämäen Saaren kartano.

Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että aikansa nousevan keskiluokan elämäntapa muovasi 1700-luvun kartanoarkkitehtuuria enemmän, kuin tähän asti on uskottu. Aikakauden arkkitehtuurimuotia seurannut nouseva keskiluokka suosi Schröderiä suunnittelijanaan, ja vaikutusvaltaiseksi nousseen Schröderin rakennustyyli jäi näkymään säätyläisrakennuksissa vielä vuosikymmeniä hänen jälkeensä. Schröderin vaikutus maamme kartanoarkkitehtuurin muotoutumisessa on ollut keskeinen.

Kartano kertoi rakennuttajansa asemasta ja vallasta

Koskinen painottaa monitieteisessä tutkimuksessaan, että on tärkeää ymmärtää laajemmin säätyläisten elämäntapaa, sillä se vaikutti olennaisesti kartanoarkkitehtuurin muotoutumiseen. Kartanorakennukset olivat omana aikanaan statuskuluttamisen ilmentymiä, ja rakennuttaja osoitti niiden kautta valtaansa ja asemaansa yhteisössä.

Schröderiä käytti suunnittelijanaan ennen kaikkea niin kutsuttu nouseva keskiluokka, eli aatelittomat säätyläiset, joista monet olivat aikakaudella vaurastuneita ruukinpatruunoita. Tutkimuksen mukaan vanha aristokratia ei siis sanellutkaan kartanoarkkitehtuurin kehitystä, vaan nouseva keskiluokka pyrki rakentamaan kaikkein muodinmukaisimmin.

Turku oli merkittävä käsityöläisyyden keskus

Schröderin suunnittelemat kartanot rakennettiin turkulaisten eri alojen johtavien käsityöläisten yhteistyönä. Monet heistä olivat saaneet oppinsa Tukholmassa. Turusta lähtikin rakennuspaikoille yleensä melko vakiintunut joukko mestareita.

Schröder koulutti suuren joukon turkulaisia muurarimestareita työnsä jatkajaksi, ja Schröderin jälkeen, vielä 1800-luvun alussakin, Lounais-Suomeen tehtiin useita “schröderiläisiä” kartanoita, joista monessa on Schröderin oppilailleen opettama mansardikattorakenne. Lounais-Suomen lisäksi Schröderin vaikutus säteili muuallekin Suomeen.

Kartanoiden vinteille kiipeäminen kannatti

Osasta tutkimuksen kohteena olevista kartanoista oli kirjoitettu viimeksi 1920-luvulla Herrgårdar i Finland-teossarjassa, johon on viitattu paljon myöhemmissä tutkimuksissa ja kirjoituksissa. Koskisen väitöskirja paljastaa osan teossarjan vakiintuneista kartanoarkkitehtuuria koskevista käsityksistä ja tiedoista virheellisiksi.

Koskisen tutkimusmenetelmä oli yhdistää perusteellinen arkistotutkimus rakennuksissa tehtyyn huolelliseen dokumentointiin, ja tutkimuksen edetessä selvisi, että joidenkin kartanoiden vinteille ei oltu aikaisempien tutkimusten yhteydessä kiivetty ollenkaan. Näin vakiintuneen aseman saaneeseen teossarjaan oli päätynyt osin virheellisiä tietoja, joita on sittemmin toistettu vuosikymmenestä toiseen.

Koskinen esittää väitöstutkimuksessaan kattavan yhteenvedon vapauden ajan kartanoarkkitehtuurista, ja lisäksi Schröderin tuotantoa tarkastellaan ensi kertaa osana koko emämaan Ruotsin arkkitehtuuria.

—

Lauantaina 15. syyskuuta 2012 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela-sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi kasvatustieteiden maisteri Riitta Maarit Koskisen väitöskirja “Kartanot ja virkatalot Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröderin tuotannossa”. Virallisena vastaväittäjänä toimii FT Johanna Ilmakunnas Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Helena Ruotsala.

KM Riitta Koskinen on syntynyt 1968 Noormarkussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1987 Porin Lyseon lukiosta. Hän on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi 1994 Turun yliopistosta Rauman opettajankoulutuslaitokselta. Koskinen toimii vapaana tutkijana ja tietokirjailijana. Väitös kuuluu kansatieteen alaan.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston kirjasto http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/, julkmyynti@utu.fi,

puhelin 02 333 6662